En kyllä tykkää, että vanhemmat nauraa räkättävät taustalla, vaikka tahattomastikin. No, ehkä vain hetken maailmassa ollut, ei vielä ymmärrä miksi hänelle nauretaan.
Pikkuinen ihmisalku on valtavan käsittämätön ihme. On äärimmäisen tärkeää miten läheiset, ympäristö ja olosuhteet vaikuttavat hänen ensimmäisiin kokemuksiinsa. Ne vaikuttavat vahvasti myös hänen kehitykseensä ja tulevaisuuteensa. Rakastava ja lempeä äidin läsnolo ja vauvan tarpeista huolehtiminen on erityisen tärkeää pienelle ihmisalulle. Onhan lapsi täysin hoitajastaan riippuvainen. Tärkeitä ovat myös turvalliset ja rauhalliset olosuhteet, joissa pikkuinen saa kehittyä omalla ainutlaatuisella tavallaan.
Tällaisen vanhanaikaisen äidin sydämeen koskee, kun ihmisen lapset kärsivät sodista ja aikuisten hirvittävistä julmuuksista. Jos eläinten ja ihmisten lapset eivät enää herätä myönteisiä ja suojelunhaluisia tunteita, on jotakin ihmisessä pahasti rikki. Itsekkyys on monilla nykyäideillä myönteinen ominaisuus. Lapsi koetaan esteenä omille egoistisille mielihaluille. Ei haluta enää uhrautua ja sitoutua vanhemmuuden vaativaan, mutta myös tunnetasolla palkitsevaan elämään. Järkytyn aina, kun kohtaan kylmäkiskoisia, pikkuruisille lapsilleen käsittämättömistä syistä huutavia, käskyttäjä-äitejä. Eikö enää pystytä samaistumaan lapsen käsityskykyyn asioista? Pieni ihmisalku on ollut vasta niin vähän aikaa maailmassa. Miten hän voi tietää mitä ei saa tehdä ja mitä ei. Hänellehän on kaikki outoa, uutta ja opeteltavaa.
Ne omien vanhempien käyttäytymistavat siirtyvät usein meille, valitettavasti. Jos pinna on jjatkuvasti piukalla, on yritettävä löytää syyt ja mahdoll. mukaan muuttaa olosuhteita stresittömimmiksi.
Ns. " äidin vaiston " on evoluutio meihin naisiin ohjemoinut. Suurin osa eläinäideistä myös hoitaa ja suojelee jälkikasvuaan. Kenties äidinvaiston, vastuun ja rakkauden synnyttämistään yksilöistä voi oppia ajan kuluessa pois. Manipulaatiolla, tarpeeksi usein tiettyjä mantroja kuulemalla mikä tahansa totuus voi vaihtua toiseksi. Vastuunkantoa on myös se jos tiedostaa, ettei pysty hoitamaan lapsiaan, eikä niitä siksi hanki, on toki kunnioitettavaa. Ehköisykeino-aborttia - lapsen tappoa kohdussa - en pysty hyväksymään. Joskus tulee mieleen nuorten naisten masentuneisuudesta kuullessa, että jospa naisen mieli ja keho ei voi siksi hyvin, koska se ei voi toyttaa tehtäväänsä, joka on sille ominaista. Tulla ja olla äiti.
Pikkuinen ihmisalku on valtavan käsittämätön ihme. On äärimmäisen tärkeää miten läheiset, ympäristö ja olosuhteet vaikuttavat hänen ensimmäisiin kokemuksiinsa. Ne vaikuttavat vahvasti myös hänen kehitykseensä ja tulevaisuuteensa.
VastaaPoistaRakastava ja lempeä äidin läsnolo ja vauvan tarpeista huolehtiminen on erityisen tärkeää pienelle ihmisalulle. Onhan lapsi täysin hoitajastaan riippuvainen. Tärkeitä ovat myös turvalliset ja rauhalliset olosuhteet, joissa pikkuinen saa kehittyä omalla ainutlaatuisella tavallaan.
Tällaisen vanhanaikaisen äidin sydämeen koskee, kun ihmisen lapset kärsivät sodista ja aikuisten hirvittävistä julmuuksista. Jos eläinten ja ihmisten lapset eivät enää herätä myönteisiä ja suojelunhaluisia tunteita, on jotakin ihmisessä pahasti rikki.
VastaaPoistaItsekkyys on monilla nykyäideillä myönteinen ominaisuus.
Lapsi koetaan esteenä omille egoistisille mielihaluille. Ei haluta enää uhrautua ja sitoutua vanhemmuuden vaativaan, mutta myös tunnetasolla palkitsevaan elämään.
Järkytyn aina, kun kohtaan kylmäkiskoisia, pikkuruisille lapsilleen käsittämättömistä syistä huutavia, käskyttäjä-äitejä. Eikö enää pystytä samaistumaan lapsen käsityskykyyn asioista? Pieni ihmisalku on ollut vasta niin vähän aikaa maailmassa. Miten hän voi tietää mitä ei saa tehdä ja mitä ei. Hänellehän on kaikki outoa, uutta ja opeteltavaa.
Ne omien vanhempien käyttäytymistavat siirtyvät usein meille, valitettavasti.
PoistaJos pinna on jjatkuvasti piukalla, on yritettävä löytää syyt ja mahdoll. mukaan muuttaa olosuhteita stresittömimmiksi.
Ns. " äidin vaiston " on evoluutio meihin naisiin ohjemoinut. Suurin osa eläinäideistä myös hoitaa ja suojelee jälkikasvuaan. Kenties äidinvaiston, vastuun ja rakkauden synnyttämistään yksilöistä voi oppia ajan kuluessa pois.
VastaaPoistaManipulaatiolla, tarpeeksi usein tiettyjä mantroja kuulemalla mikä tahansa totuus voi vaihtua toiseksi.
Vastuunkantoa on myös se jos tiedostaa, ettei pysty hoitamaan lapsiaan, eikä niitä siksi hanki, on toki kunnioitettavaa. Ehköisykeino-aborttia - lapsen tappoa kohdussa - en pysty hyväksymään.
Joskus tulee mieleen nuorten naisten masentuneisuudesta kuullessa, että jospa naisen mieli ja keho ei voi siksi hyvin, koska se ei voi toyttaa tehtäväänsä, joka on sille ominaista. Tulla ja olla äiti.
Ihmettelen, miten monet monilapsiperheiden äidit säteilevät, ovat tasapainoisia ja iloisia, elämän voimaa täynnä?.
Poistatoyttaa = toteuttaa
VastaaPoistaIhme sekin, että pieni vauva tunnistaa hymyn ja osaa siihen vastata hymyllään.
VastaaPoista