Kokko kumminkin

 

Maatöitä ja juhannussuunnitelmia

 

Tänään multasimme pehtoorin kanssa torpan perunapenkit. Minä olin vetojuhtana ja miesvoima painoi takana auraa maahan. Näköjään lihasvoimaa löytyy kun sitä tarvitaan, minultakin.

Porkkanat on harvennettu ja herneenvarret tuettu. Kohta saa retiisejä salaattiin.

Päiväkahville lämmitin eilistä pinaattipannaria. Pinaatit olin ostanut kauppareissulla. Puolukkahillo sopii kyseisen pannukakun seuraksi erinomaisesti.

Munakoisot odottavat vielä valmistusta ruuaksi. Teenkö moussakaa, vai muuta, pitää vielä odottaa inspiraatiota.

Raparperejä on runsaasti, vaikka pitkä penkki niitä poistettiin viime vuonna ja istutettiin lisää mansikantaimia. Piirakkaa ja kiisseliä olen jo tehnyt, mutta juhannusmenyille täytyy niitä vielä hyödyntää. 

Suunnittelen nyt luppoaikana  juhannusmenyytä.

Lipstikkakeitto vois olla yhtenä alkuruokana, grillattavia ruokia keventämässä. Myös rikkaruohosalaatti kirpeän kastikkeen kera, keventää rasvaa tirskuvia grillattavia.

Raparperijuomakin syntyisi helposti. Ja tietysti uusia perunoita ja jotakin savukalaa sekä silliä juhannuspödässä pitää olla. Mansikoita ja jäätelöä täytyy jälkiruuaksi varata. Pakastimessa onkin jo kermakinuski-jäätelökakku juhannannusta varten. 

Saunan löylyhuoneeseen voisi sitoa ja ripustella tuoksuvia pieniä kukka- ja yrttikimppuja. Tuoreet vihdat/vastat kuuluvat myös juhannussaunaan. 

Joskus olen ehtinyt tehdä suuren niittykukkaseppeleen huvimajan katokseen, roikkumaan pöydän ylle. Yritänpä taas tänä vuonna sen punoa. 

Musiikki, vaikkakin taustalla kuuluu juhannukseen. Eikä yhteislaulutkaan ole vierasta toimintaa. Moni asia riippuu vielä kuinka lukuisa porukka on tänä vuonna täällä yhdessä. 

Kylätorin juhannusjuhlasta en ole nähnyt ohjelmaa, joten toivottavasti se perinteisesti järjestetään. Ja aina voi mennä isollakin porukalla kyläravintolaan jatkoille. 

 

 

 

 

Kesän ensimmäiset nokkosletut

Vastantaittaja toi kiitokseksi kielokimpun.
 

Siinäpä pullukkata...

 Luumusarvia ja muita vänkyröitä. Yksi pellillinen on uunissa ja sen perään vielä mustikkarönttönen.

Tomusokeria tupsuttelin tortellinon kaunistukseksi.

Kaikki on ihan hyvin

 

Pohjolassa odotetaan ilmaston lämpenemista, ns. ilmastonmuutosta innolla, sillä mikäs sen mukavampaa kun ei tarvitse kärvistellä pakkasissa. Kasvit kukoistaisivat ja eksoottisia lajejakin voitaisiin viljellä. Vieraslajeja sikiäisi lämmön vaikutuksesta ihan itsestäänkin.

Eipä haittaisi, vaikka liiallisesta lämmöstä, kasvit yms. viljeltävät  muuttuisivat vähitellen hivenaine- ja vitamiiniköyhiksi.

Lämmityskustannukset vähenivisivät ja mitä kaikkea ihanaa lämmön lisääntyminen toisikaan mukanaan. 

Valitettavasti totuus olisi lopulta toisenmoinen. 

Vanhan kertausta

 Kesälukemista. Aina nämä muut dekkarit voittaa!

Jokainen ainutkertainen hetki

 

Tänään viisi kurkea lensi pihan kattojen ohi. Täällä pesivät joutsenet palasivat jo ennen pääsiäistä.

Alle kymmenen yksilön naakkaparvi esittää pihapiirissä lentonäytöksiään äänekkäästi. Olisipa mielenkiintoista tietää, onko parvessa mukana museomökin savupiipussa kuoriutuneita yksilöitä.

Joka kevät naakka-pariskunta pesii hyljätyssä savupiipussa. Jonakin vuonna kolmas, periksiantamaton yksilö on häirinnyt pariskunnan pesimispuuhia. Se tuppaantui piipun reunalle ja varsinaiset asukit saivat hätistellä sitä alinomaa pois reviiriltään.

Naakan kerrotaan olevan viisas. Sen mielenkiintoiset, jopa inhimilliset silmät ovatkin kiinnittänet huomioni.  

Yksi ainut laiha tiainen käy lintulaudalla. 

Oravakin on elossa. Se kuunteli rapun edessä, kun höpisin sille niitä näitä.

Korppi on raakunut lähi metsässä ja jokakeväisen vierailijan, palokärjen kimeän pilliäänen olen myös kuullut.

Sitruunaperhonen  näytättyi tänään.

Tulppaanien varret kurkkivat jo mullan alta. Uskaltaako jo herätä talviunilta?

Jäät sulavat lähipäivinä ympäristön lammista, suurella järvellä on vielä kuitenkin paikoin jääkansi.  

 

Valossa