Sateinen sunnuntai

 

Muistutuksia

Kävin aitassa muuttamassa " lavasteita ". Toin museomökistä koulun opetustaulun, jonka olin ostanut itselleni jostakin huutokaupasta kauan sitten. Pahvitaulussa on kuvattu muinaisen Rooman keskuksen rustiikkiset rauniot. Värit taulussa ovat säilyneet hyvin.

Toin museotorpasta myös jousipyssyn, jonka hulluuden puuskassani ostin vuosikymmeniä sitten San Marinosta. Ihme, että se meni tulleista läpi. Toki se on turistikrääsää, mutta ei mikään pieni kapistus kannettavaksi. Kaksi höyhenpäistä nuolta on nuolikotelossa, ja kaari on lähes metrin pituinen. 

Jokin ital. Dianan, ( kreik. Artemiin) , metsänjumalattaren syndrooma minulla kai tuolloin oli? :) 

Kun asettelin niitä aitan seinälle, otin pois päivyrin kreikkalaisista filosofeista. Se on laadittu monella kielellä ja jokaisen kuukauden kohdalla on filosofin ajatelma.

(Yritän jatkaa tekstiä, josta puolet häippäsi jonnekin!!!

Valitsen elokuun kohdalta runoilija Homeroksen ajatuksen:

" The word you speak is the word you will hear. "

No,  kiroilusta en välitä, vaikka vimmastuin kommenttilaatikoissani tekstin teon tökkimisestä, sillä minulla oli " hienoja" ajatuksia päässäni, ja ne bloggeri pysäytti ja ne häipyivät jonnekin.  %)))

Missä luuraavat 2000-luvun filosofimme, nuo uusien ihmiskäsitysten ja maailmankuvien luojat? Kreikassa heitä oli melkoinen määrä jo satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Jo satoja vuosia ennen Jeesuksen ilmestymistä saarnaamaan lähi-idän maisemiin.   

Onko niin, että mieletön määrä digitalismin tuomia teksti- ja kuvaärsykkeitä vaikuttaa  kykyymme " ajatella " itsenäisesti? Huomaammeko edes, miten sidottuja olemme kaikenmaailman bonusohjelmiin jo ruokaa hankkiessamme? Kuinka paljon joudummekaan nyt itse hoitamaan netissä asioitamme, joita muut hoitivat ( esim. pankki ja posti, digitaaliset ajan yms varaukset jne.) saaden siitä palkan. 

Me tavalliset tallaajat emme saa minkäänlaisia korvauksia, vaikka ostamme digitaaliset laitteemme itse, ne joita meidät on pakotettu hankkimaan lupaa kysymättä. Maksamne niihin kuluvan sähkön ja teemme virkailijoiden työt itse, kotonamme. 

Kaupungeissa melu ja ihmisvilinä, jatkuva kirjain ja kuvavirta näyteikkunoissa, bussien kyljissä, ostoskeskusten seinissä ja kylteissä...On ihme, että ihmisen aivot selviävät vielä mielettömästä määrästä informaatiota, etupäässä kaupallisesta sälästä?

 Kuka tästä hyötyy eniten ja kuinka paljon? Naurettavaa ajatellakaan.

 Ajatteleminen tarvitsee rauhaa  ja hiljaisuutta. Mahdollisimman vähän häiriötekijöitä, että voi vajota omaan tietoisuuteensa ja jopa sen yli.

Ovatko aikamme suurimpia ajattelijoita digitaalisen maailman ja sosiaalisen median luojagurut? Heidän filosofioitaanhan seuraamme joka päivä kumartuen valoalttarimme eteen nöyrinä.

Vaikka liberaalin demokratian pyhättö, jenkkilää nuoleskeleva Eurooppa, ja sen kansat ovat mukamas korkeasti koulutettua väkeä, missä se näkyy? Onko koulutuksessa jotakin korjattavaa  vai onko jotakin pahasti pielessä?

Platonin ajatus:

" Excessive freedom is nothing more but excessive slavery "

(Tuli hieman erilainen lopullinen postaus, kuin esimmäinen versio, josta puolet tuhoutui. Sain kuin sainkin tellättyä tähän lisää tekstuuria.)  

Näyttäytymisrevohka

 

Kesän maku

 

Miksi tarvitaan tunteita?

 

Epätoivo kaverina

 

Ihanat, illusatooriset lasten itsemääräämisoikeudet, vanhempien, opettajien ja päättäjien henkinen välinpitämättömyys ja rajojen asettamisen puute eivät voi olla vaikuttamatta lasten oppimistulokseiin ja  pahoinvointiin. 

Vielä kehittymässä olevista lasten aivoitoiminnoista välittämättä, " viisaat aikuiset/vanhemmat " ovat suostuneet luovuttamaan jälkikasvunsa  digitaalikapitalismin koekaniineiksi.

Alaikäisten rikollisuus ja huumekuolemat ovat eräitä seurauksia keskenkasvuisten päättäjien ja vanhempien välinpitämättömyydestä ja lasten heitteillejätöstä. 

Ovatko viimeisten vuosisatojen tieteellinen kehitys: keksinnöt, filosofiat ja uskonnot johtamassa ihmiskunnan parempaan tulevaisuuteen? Jotkut jopa niin väittävät. Eipä ainakaan tänä päivänä siltä näytä! Ihmiskunnalla on sentään ollut tuhansia vuosia aikaa viisastua.

Ihanne elämän tulevaisuuskuva?Yksinäiset narsistit ahtautuneina kaupunkeihin, joissa alkaa olla kuumuuden vuoksi vaikeaa elää.

Elinolosuhteemme planeetalla alkavat kypsyttää monin tavoin  ihmisen " viisauden satoa " .

Ruualla pelleillään. Lääke- ja kemianteollisuus kukoistaa. Ikuinen elämä on edelleen monien tulevaisuuden mielikuvitusta. Tieteen pelastavaan messiaaseen monet uskovat ja luottavat. 

Uskoako, että Ihminen sopeutuu kuumuuteen? ( Alkavatko vaaleat ihot tummua?) Aletaanko kaivautua asumaan maan alle?Tottuuko keho keinoravintopillereihin? Maistuuko meristä suodatettu mikromuovineste?

Miten käy ihmisoikeuksille kun elintilasta ja ravinnosta sekä vedestä aletaan kilpailla. Lisääntyvätkö aivo- ja muisisairaudet niin, että lopulta yhä nuoremmat sairastuvat asioiden  pyyhkiytymiseen aivoista, koska pelkäävät kuolemaa, mutta eivät myöskään kestä tyhjää, ilotonta ja rakkaudetonta elämäänsä. Onko ihmisyyden, humaanien arvojen näivettyminen johtamassa jokaisen kuolinsyyksi idiotismin, tietoisuuden kytkeytyminen pois päältä, jolloin ihminen on kuin hoitajaa vailla oleva agressiivinen häkkieläin.

Muistuttavatko tyhjilleen jäävät aavekaupungit ihmiskuntaa virheistä, joita henkisesti keskenkasvuiset, materiaalihimoiset sukupolvet saivat aikaan.  

Aidot, itse koetut tunteet tuhoutuvat kuvaruutujen ja väkivaltapelien jatkuvassa seurassa. Positiivisten tunteiden kaikkoaminen vieraannuttaa ihmisen itsestään. Miten kokea vuorovaikutteisia tunteita, kun kova ruutu ei vastaa tunteisiin, ei kosketa ihoa? Koko ajan olet poissa itseltäsi, tekomaailmassa ja epätodellisuudessa.  " All you need is love " lauloi Beatlesin pojat.

 

Känkkäränkkä aamu

 

Mistä maamme yle ottaa uutisaiheensa?

Aamutveen uutistarjontaa:  Auringonpimennys on aina ykkösaihe. Urheilussa mitali-uutiset tietysti myös. Talouskasvua hehkutetaan nyt joka lähetyksessä.  

Yhden miehen murhaepäily ( aihetta on monta kertaa käsitelty uutisissa), keissistä uutistoimitus on näköjään erityisen kiinnostunut. Ja aihe, jossa poliisi kiilasi mopolla ajajan aitaa päin.

Persujen edesottamukset eduskunnassa ja hallituksessa ovat ylen toimittajien suosikkeja uutisaiheina.

Edellä muutama esimerkki television katsojille jaettavasta tasa-arvoisesta ja monipuolisesta uutistarjonnasta? 

Miten suppeaa ja nurkkakuntaista onkaan tveeuutisten antama kuva maailmasta ja sen tapahtumista. Miten paljon planeetalla tapahtuu  mielenkiintoisia asioita, mutta me emme tiedä niistä mitään, ainakaan maamme virallisen uutiskanavan kautta. 

Auttaisko yleä aukaisemaan ovet ja ikkunat maailmaan jos toimittajia vaihdettaisiin tietyin väliajoin? 

Nyt ylen uutisointi kansalaisten töllöttimiin on muutaman aiheen toistoa ja tunkkaista sisäänpäin kääntyneisyyttä.

Näittenkin rahat tarvittais kipeästi muualle

 

Mitä tänään 12. elokuuta mielen päällä

 

 

(Valokuva esi-isien mailta) 

Marjasato on säilötty. Voi välillä laiskotella kasvimaan pääsadon nostoa ja syksyn sienisatoa odotellessa. Kantarelleja on jo pakastimessa. Myös herneitä ja papuja olen säilönyt.

On ollut hyvä, jopa ihana kesä. Ei kuitenkaan säiden vuoksi. Säät tänä kesänä ovat olleet todella vaihtelevia. Paljon tuulisia, pilvisiä ja sadekuuroisia päiviä.

On onnistunut matka takana ja iloisia hetkiä lasten kanssa. On ollut hauskoja tapaamisia, ja viihtyisiä, ikimuistoisia juhlia. 

Vanhaa valokuvaa etsiessäni ( tädille jenkkilään) olen penkonut aitassa muovisia arkistolaatikoitani ja palannut menneisyyteen niiden sisällön kautta monin tavoin.

Olen myös aloittanut vanhojen päiväkirjojeni tuhoamisen. Joitakin asioita niistä kirjaan muistiin, mutta hämmästyttää se, miten vähän loppujen lopuksi elämäni on ulkoisesti muuttunut kymmenien vuosien aikana. Varsinkin aiheet ja asiat, joita olen kirjannut päiväkirjojeni sivuille toistuvat.

Oli liikuttavaa löytää mm. poikani neuvolakortti ja paljon mm. piirrustuksia. Tyttäreni kuolintodistuksessa oli tarkka syntymäpaino, jonka olin jo unohtanut. Vanhempieni ja mummojeni kirjeet ovat liikuttavia aarteita.

Lukuisista matkoista olen säilönyt jopa jonkin verran kuittejakin. Voin aina löytää matkatunnelmat uudelleen, kun selaan tallentamiani papereita, aikatauluja, matkapäiväkirjoja yms.

Menneisyyttä ei voi tuhota polttamalla päiväkirjoja ja koottua materiaalia. Tärkeät, merkitykselliset tapahtumat ovat tatuoituina muistissa. Ellei aivosairaudet ala tuhota aivojen tiedostoja.

Kaikkea menneestä ei voi, eikä tarvitse muistaa. Ikävien asioiden unohtaminen voi jopa olla tervettä ja suojella mieltä. 

Monta toivetta on tänä kesänä toteutunut. Myös niitä, joita en uskonut koskaan toteutuvan. 

Nyt on haikeaa ajatella, että syksy on laittamassa jalkaansa oven väliin, mutta toiveita ja unelmia riittää vielä runsaasti, niin tähän päivään, kuin pitkälle tulevaan. 

 

 

Kesämenoja

 

Näinkin voi nähdä

 

Mitä seuraavaksi?

 

Kaikki hyvin, kultamurutti!