Millaisia ihmisiä kehittyy seuraaviin sukupolviin narsistisista, hedonistisista kasvattajista ja vanhemmista? Jo nyt lapset jätetään " heitteille " ruutujensa ääreen. Myös kännykkä nenässä kasvaneet vanhemmat ovat yhä lyhytjännitteisempiä ja kärsimättömiä viettämään aikaa lastensa kanssa ilman digitaalisia, näkymättömiä orjuuttajia. Käykö niin, että kasvatusfilosofian hehkutettu ruudun ääreen istutettu itseohjautuva oppiminen johtaa persoonallisuuksiin, jotka luovat netin ja eri medioiden tietoja impatessaan oman todellisuutensa ja arvonsa? Kehittyykö heistä yksilöitä jotka eivät arvosta tai halua omaksua tutkittua tietoa, vaan he keksivät ja kehittävät ei-faktasta oman arvo- ja ajatusmaailmansa? Näin on jo käynytkin. On " aikuisia ", jotka eivät halua uskoa esim. netin haitallisuudesta lasten kehitykselle. He yrittävät puolustella käytöstään omilla hedonistisilla syillä, sivuuttamalla todistetun tutkimustiedon. Jo nyt on havaittavissa ihmisten erakoituminen asuntoihinsa. Digilaitteet riittää yksipuoliseen vuorovaikutukseen. Toisten ihmisten seura ei edes enää kiinnosta. Etätyö, varsinkin yksinasuvilla lisää vuorovaikutustaitojen yksipuolistumista ja kotiin käpertymistä?
Ovatko päättäjämme vuorovaikutuksessa eri alojen tutkijoihin? Millaisiin tutkitkittuihin tietoihin politikot tutustuvat yhteiskunnan eri osa-alueilta? Järjestetäänkö heille yhteisiä luentoja viimeisimmistä tutkimuksista?
Herääminen todellisuuteen on kenties alku ainakin keskustelulle. Vaan missä niitä käydään?
Kenen ajatusmalleja politikot noudattavat viime kädessä tai ensisijaisesti? Miten voi tehdä kansalaisten parhaaksi päätöksiä, jos on pelkän mututuntuman tai digitaliasta poimittujen tietojen varassa?
Loistava ajatus se, että kun ihminen on tasapainossa itsensä kanssa, hänen ei tarvitse jatkuvasti todistuttaa ja kärttää ihailua ja kehuja muilta. Hän tietää " arvonsa ", taitonsa ja tietonsa sisäisesti, eikä hän tarvitse vahvistusta siihen muiden ihailulla ja kehuilla. Epävarma, itseensä luottamaton yksilö tarvitsee jatkuvasti kehumista ja huomiota osakseen. Sosiaalisessa mediassa moni saakin positiivisia emojeita hetkelliseen itsetunnon pönkitykseen. Vaan kehittävätkö sydämenkuvat ja peukut pystyssä yksilöä parempaan itsetuntemukseen ja henkiseen tasapainoon?
Lukevatko ja kuuntelevatko poliittiset päättäjämme Liisa Keltikangas -Järvistä tai muita kasvatustieteilijöitä.
VastaaPoistaEhkä kannattaisi!
Millaisia ihmisiä kehittyy seuraaviin sukupolviin narsistisista, hedonistisista kasvattajista ja vanhemmista?
VastaaPoistaJo nyt lapset jätetään " heitteille " ruutujensa ääreen.
Myös kännykkä nenässä kasvaneet vanhemmat ovat yhä lyhytjännitteisempiä ja kärsimättömiä viettämään aikaa lastensa kanssa ilman digitaalisia, näkymättömiä orjuuttajia.
Käykö niin, että kasvatusfilosofian hehkutettu ruudun ääreen istutettu itseohjautuva oppiminen johtaa persoonallisuuksiin, jotka luovat netin ja eri medioiden tietoja impatessaan oman todellisuutensa ja arvonsa? Kehittyykö heistä yksilöitä jotka eivät arvosta tai halua omaksua tutkittua tietoa, vaan he keksivät ja kehittävät ei-faktasta oman arvo- ja ajatusmaailmansa?
Näin on jo käynytkin. On " aikuisia ", jotka eivät halua uskoa esim. netin haitallisuudesta lasten kehitykselle. He yrittävät puolustella käytöstään omilla hedonistisilla syillä, sivuuttamalla todistetun tutkimustiedon.
Jo nyt on havaittavissa ihmisten erakoituminen asuntoihinsa. Digilaitteet riittää yksipuoliseen vuorovaikutukseen. Toisten ihmisten seura ei edes enää kiinnosta. Etätyö, varsinkin yksinasuvilla lisää vuorovaikutustaitojen yksipuolistumista ja kotiin käpertymistä?
Ovatko päättäjämme vuorovaikutuksessa eri alojen tutkijoihin? Millaisiin tutkitkittuihin tietoihin politikot tutustuvat yhteiskunnan eri osa-alueilta?
Järjestetäänkö heille yhteisiä luentoja viimeisimmistä tutkimuksista?
Herääminen todellisuuteen on kenties alku ainakin keskustelulle. Vaan missä niitä käydään?
Kenen ajatusmalleja politikot noudattavat viime kädessä tai ensisijaisesti? Miten voi tehdä kansalaisten parhaaksi päätöksiä, jos on pelkän mututuntuman tai digitaliasta poimittujen tietojen varassa?
VastaaPoistaLoistava ajatus se, että kun ihminen on tasapainossa itsensä kanssa, hänen ei tarvitse jatkuvasti todistuttaa ja kärttää ihailua ja kehuja muilta.
VastaaPoistaHän tietää " arvonsa ", taitonsa ja tietonsa sisäisesti, eikä hän tarvitse vahvistusta siihen muiden ihailulla ja kehuilla.
Epävarma, itseensä luottamaton yksilö tarvitsee jatkuvasti kehumista ja huomiota osakseen. Sosiaalisessa mediassa moni saakin positiivisia emojeita hetkelliseen itsetunnon pönkitykseen. Vaan kehittävätkö sydämenkuvat ja peukut pystyssä yksilöä parempaan itsetuntemukseen ja henkiseen tasapainoon?