" Köyhät teillä on aina keskuudessanne. "

  " Köyhä on henkilö, jonka voimavarat, tulot ja varallisuus eivät riitä yhteiskunnan yleisesti hyväksytyn kohtalaisen elintason ylläpitämiseen. "                          AI:n eli tekoälyn mukaan jos nettotulot ovat 60% väestön keskitulosta eli mediaanisesta, ihminen on köyhä. Suomessa se tarkoittaa alle 1400 euron kuukausituloja. 

Totta, että köyhyys on henkisesti subjektiivinen kokemus. Joku osaa hoitaa talouttaan pienilläkin tuloilla. Joku ei hallitse rahankäyttöään suurillakaan.

Entäpä jos materiaalinen niukkuus koettaisiinkin arvostettavaksi ja tavoiteltavaksi elämänmuodoksi? Rikkauksien tavoittelu ilmastokriisissä saattaa vielä tulla jopa  halveksittavaksi  jopa kiellettyksi toiminnaksi?

Mitä ihminen lopulta tarvitsee elääkseen hyvää elämää? Mitä minä, mitä sinä?

Ihminen tarvitsee tietysti asumuksen,  paikan jossa tuntee olevansa turvassa, hän tarvitsee hengissä pitävää ravintoa sekä hyvät ja lämpimät ihmissuhteet. Niin ikään mielekäs ja innostava työ sekä luovat harrastukset antavat elämään tarkoituksen, ja lähellä luontoa ihminen on omimmassa ympäristössään.

Ihminen ei tarvitse monia luksuslukaaleja, joissa ei edes kaikissa ehdi käymään,  ei mieletöntä määrää kaapeissa roikkuvia, käyttämättömiä vaatteita, ei lukuisia menopelejä, ei jääkaapin täydeltä poisheitettävää ruokaa.

Mihin ihminen tarvitse muka arvokasta tai arvotonta krääsää huoneet täyteen?

Miksi me haluamme omistaa mahdollisimman paljon kaikkea ja olla ns. materiaalisesti " rikkaita? Miksi me haluamme kilpailla ja voittaa materiaalisesti muut?

Miksi emme arvosta viisautta,  vaatimattomuutta, nöyristelemätöntä nöyryyttä, yksinkertaista, mutta kestävää ja kauneusarvoista tarkoituksenmukaisuutta markkinakrääsän ja kaupallisen viihdeteollisuuden sijaan?

Siksikö, että haluamme näyttää olevamme parempia ihmisiä, viisaampia, ahkerampia kuin muut. Siksikö, että haluamme korostaa materiaaleilla omanarvontuntoamme? Siksikö, että paikkaamme itsessämme, persoonassamme ja kehossamme kokemiamme puutteita rikkauksia keräämällä?

Koulutetaanko, kasvatetaanko meidät tarkoituksella epävarmoiksi pelkureiksi, jotka saamme  pönkitystä omanarvontunteellemme vain yrittämällä kaikin keinoin rikastua ja kerätä omaisuutta omistukseemne? 

Kuinka moni pystyy hankkimaan suuria omaisuuksia täysin yksin, ilman muiden ihmisten apua tai työtä?  

Köyhyys voi olla parhaimmillaan  kaunista ja puhdasta ihmisyyttä. Se voi olla materiaalisesti vähäistä ja yksinkertaista, mutta  järjestyksen ja siisteyden ympäröimää. Köyhyys voi olla henkisesti rikastuttavaa, sillä kaikki koettu kärsimys herättää ihmisen ajattelemaan asioita syvemmin.

Köyhyys ilmenee monien itse köyhyyttä kokemattomien länsimaalaisten mielikuvissa entisen Neuvostoliiton kurjuutena.

Toki jokaisella meistä on omat mielikuvansa köyhyyteen liittyen.

Ovatko ne Afrikan nälänhätäkuvia, tai amerikkalaisten kadulla ostoskärreissä omaisuuttaan kuljettavien, kadulla eläjien kuvittamia? Vai kukkiiko mielessä pakolaisleirien ankeus tai Etelä-Amerikan slummialueiden suuret jätemateriaalihökkelit, jotka jatkuvat silmänkantamattomiin.  Vai omat Alepoiden hyllyjen väleissä luikkivat huppareiden huppupäiset pitkäaikaistyöttömät?

Kapitalismi ja paremmat ihmisoletetut tarvitsevat köyhyyttä ja köyhiä pönkittääkseen omaa arvoaan ja paremnuuttaan. Äveriäät sanelevat lopulta maailman näkymättömöt lait. Rahalla on taivaallinen voima ja tuki.

Nöinkö on aina oleva?  

Aamen