Ymmärrän, että " normaali" ihminen tarrautuu arkisiin toimiin, vaikka maailmalla tapahtuu kauheuksia.
Ihmisellä on mainio piirre, sulkea tietoisuutensa ulkopuolelle käsityskyvyn ylittävät raakuudet ja paeta järkyttäviä asioita tuttuihin ja turvallisiin arkiaskareisiin.
Jos ihminen pystyisi muuttamaan katsomansa väkivaltaviihteen ajatuksissaan realityksi, todelliseksi tapahtumaksi, voisiko hän illasta toiseen katsoa mielikuvituksien tuottamaa agressioita ja väkivaltaa ruuduilta? Onhan toki turvallista katsoa ruudulta tylsään elämään jännitystä, jossa veri lentää ja ruumiita riittää.
Onko todella tutkittu, miten ihmisen käyttäytymiseen ja maailmannäkemykseen jatkuva pakonomainen väkivallan syöttö medioissa johtaa.
Miksi vihamielisyys, agressiivisuus ja sodat lisääntyvät juuri nyt?
Ovatko medioiden ja terveydenhuollon mielten puoskarit sitä mieltä, että väkivallan ja seksismin runsas tarjonta ajankuluksi antaa katarsiksia, sielun puhdistuksia ahdistuneille ihmisille? Että ihminen tarvitsee kaupallisen väkivallan ja seksismin tarjoilua, ihanaa viihdettä tylsään arkeensa.
Vai mikä filosofia väkivaltaviihteen ja seksismin tarjoajilla onkaan? Sekö, että "kauppa se on joka kannattaa vaikka työlläänki ellää", laulun sanoja lainatakseni. Totuus lienee, että kauppa ja kilpailu ei kapitalismissa aina kannata, eikä työllään kaikki tule toimeen.
Päättäjät ilmeisesti uskovat ja olettavat, että kansalaisilla pitää olla leipää, ja kuten Rooman keisari keksi, myös sirkushuveja.
Mielenkiintoista onkin, että alkaa näyttää yhä enemmän todennäköiseltä, ettei ihmisillä ole " sielua ". Ihmiskunnalla ei olekaan tarvetta pyrkiä henkisyyteen, viisastua ja pysähtyä ja miettiä mitä varten, miksi ja millä tavalla kannattaisi viettää tämä lyhyt, ihmeellinen mahdollisuus elää tällä planeetalla.
Uskonnot ja kirkot eivät ole pystyneet viisastamaan, tasapainoistamaan ihmisiä henkisesti. Filosofit yms. tiedemiehet lymyävät piiloissaan. Mainosmiesten ja - naisten elämänopit sekä kaupalliset mediat ja heidän " epistolansa "ja saarnansa ravitsevat eksyneitä ja rakkaudesta vajaita sielujamme.
Mitä tehdä?
Aina voi istua, pysähtyä tekemään inventaariota mielentilastaan. Kysyä itseltään erilaisia kysymyksiä ja vastata niihin itse:
Missä nyt olen ( myös henkisesti)? Mihin olen matkalla elämässäni? Miten pääsen sinne parhaiten?
Miksi en voi hyvin? Minkä vuoksi? Mitä voin tehdä? Mitä en elämästäni en vaihtaisi?
On helppoa luovuttaa elämänsä yhteiskunnan ovelille, manipulaattoreille. Ei tarvitse tuhlata aikaa itsetutkiskeluun tai itsensä tuntemiseen. On helppoa mennä virran mukana. Yhteenkuuluvuus ravitsee. Meillä on upeita tatuointeja, kuulumme yhteen, ymmärrämme toisiamme. Meillä on silikonitoppauksia nahkan alla, olemme kauniita ja näytämme aidoilta Kardashianin naisilta.
VastaaPoistaWaw, meillä on iiihania tekokynsiä ja -silmäripsiä! Olemme onnellisia myös hiuslisäkkeistä ja peruukeistamme. Olemme täydellisiä kauneusihanteiden toteuttajia. Elämä on ihanaa, kun voi kuulua samanmielisten porukkaan ja kokea itsensä kauniiksi ja täydelliseksi aikakauden luomukseksi.
Emme voi olla hetkeäkään erossa lemmikistämme, rakkaimmastamme, kännykästä. Sen kanssa vietämme aikaa aina, kun siihen on mahdollisuus, töissäkin vaivihkaa uppoudumme katsomaan rakkaintamme, ruutua silmistä silmiin. Miten tyhjää elämämme olisikaan ilman parhainta ladattavaa ystäväämme. Se on täynnä yllätyksiä, se ei jätä eikä petä, jos lataus on ok. Se hypnotisoi ja suggeroi meidät rakkaudellaan. Olemme täysin ja ehdoitta sen lumouksessa ja orjana.